Rukouksia Bobbyn puolesta

Media on povaillut Harvey Milkin elämää kuvaavan elokuvan Milk saavan Oscareita. Milkiä näyttelee Sean Penn.

Media on povaillut Prayers for Bobby tv-elokuvan saavan Emmy-palintoja. Ainakin pääosan esittäjälle, iki-fantastiselle Sigorney Weaverille toivotaan parasta naispääosan palkintoa. Kyseinen tv-elokuva perustuu tositapahtumiin kuten elokuva Milk.

Rankkoja elokuvia siis on sekä leffateatterin puolelle että tv-puolellekin tehty viime vuoden aikana.

Prayers for Bobby kertoo nuoresta homopojasta ja hänen äidistään.
Syvästi uskovainen evankelikaalinen äiti on omaksunut kirkolta ”Jumalan mielenmukaisen” asenteen, jolla suhtautua homoihin, ja homoon poikaansa.
Poika, Bobby, ei kestä fundamentalistisraamatullista asennoitumista itseensä, hän ei kestä "eheyttämistä", jossa hänestä yritetään tehdä Jeesuksen nimessä heteroa. Tämän neljän vuoden jeesuksennimessäeheydytheteroksi aikana Bobby kirjoitti päiväkirjaa. Joka jäi hyväksi dokumentaatioksi hänen yhä syvenevästä ahdistuksestaan ja masennuksestaan tässä uskonnollisessa ilmapiirissä.

Kestettyään neljä vuotta ”eheyttämistään”, hän tappoi itsensä.

Pojan itsemurhan jälkeen äiti alkoi havahtua. Ja, siitä elokuva kertoo. Sigge Weaver, kuulemma, näyttelee upeasti tätä äitiä. (Tämähän on Siggen ensimmäinen tv-elokuva rooli)
Pojan äiti alkoi kyseenalaistaa aiemmin omaksumansa raamattuonotettavakirjaimellisesti-asenteensa. Äidistä, Mary Griffithistä, tuli lopulta aktiivi homojen ja lesbojen puolustaja. Sitä hän on tänäkin päivänä. Bobbyn kohdalla Mary heräsi liian myöhään, mutta monia muita hän on auttanut selviytymään ääriuskovaisien rankan asennoitumisen murskaavasta paineesta.

Tv-elokuva perustuu samannimiseen kirjaan.

Luulenpa, että tulee vielä aika, että näistä kokemuksista tehdään Suomessakin elokuvia... Toivottavasti sillä välin nämä kaksi elokuvaa herättelevät suomalaisiakin kirkon jäseniä.

Jotenkin jos jotakin vihaan, niin hengellistä väkivaltaa ja hengellistä vallan väärinkäyttöä. Sellainen väkivalta ja vallan väärinkäyttö kun oikeutetaan Raamatulla. Sitä oikeutetaan irrallisilla Raamatun jakeilla.
Siinä Raamattua käytetään aseena, väkivallan aseena - ja mikä pahinta, Raamattua aseena käyttävät eivät itse edes tiedosta käyttävänsä Raamattua väärin, aseenaan. He jopa saavat ihmisiä uskomaan, että sellainen Raamatun käyttäminen olisi hyvyyttä…

Lestadiolaiset keskustelevat

Prosessi, joka syntyi Lapin Kansan päätoimittaja Johanna Korhosen potkuista, on herättänyt paljon mielenkiintoista ja hyvää keskustelua.

Kyseisiin keskusteluihin kuuluu myös vanhoillislestadiolaisten keskustelu kirkkoherra Seppo Lohen haastattelusta Keskisuomalaisessa. Lohihan ilmaisi, että lestadiolaiset eivät tilaisi lehteä, jos sen päätoimittajana olisi parisuhteessa elävä perheellinen lesbo.

En käy kiistämään Lohen mielipidettä lestadiolaisista (hän tuntee vanhoillislestadiolaisena paremmin joukkonsa kuin minä, joka en ole lestadiolainen), mutta ei hänen mielipiteensä kuitenkaan edusta kaikkia vanhoillislestadiolaisia. Vielä vähemmän se edustaa lappalaisten mielipidettä.

Vanhoillislestadiolaiset keskustelevat tästä aiheesta muun muassa omilla nettikeskustelupalstoillaan.
Osa heistä rinnastaa kokemuksena potentiaalisen uskon tähden koetun työsyrjinnän siihen työsyrjintään, mitä voivat ehkä homot ja lesbotkin kokea homoutensa ja lesboutensa tähden. Myötätunto nousee omien kokemusten, tai muilta kuultujen kokemusten, perustalta. Nämä vanhoillislestadiolaiset ilmaisevat napakasti, että syrjiä ei saa uskonnon, uskon tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

Jotkut vanhoillislestadiolaisista ihmettelevät, miten Seppo Lohen mielipiteet olivat niin suvaitsemattomia. He ovat tottuneet Lohelta kuulemaan tai lukemaan maltillisia ja viisaita mielipiteitä. Nyt he pohtivat, olisiko Lohella jotakin henkilökohtaista ”kielteistä” suhteessa homouteen, ja hänen voimakas kielteinen reaktio nousisi tuolta henkilökohtaisen kokemusmaailman taustoilta.

Vanhoillislestadiolaiset perheellisinä tuntuvat, oman kokemusmaailmansa perustalta, ymmärtävän työpaikan merkityksen perheelliselle ihmiselle. Työpaikan saaminen on tärkeää lapsellisen perheen hyvinvoinnin kannalta. He näkevät parisuhteessa elävän perheellisen lesbon tilanteen verrannollisena perheellisen heteroavioliitossa elävän tilanteeseen. Perheelliset tarvitsevat töitä riippumatta siitä ovatko heteroita vai homoja.

Osa vanhoillislestadiolaisista siis pohtivat asiaa oman kokemusmaailmansa ja empatiansa kautta. Se ilahduttaa minua. Siinä he ovat samanlaisia kuin suuri osa muitakin kirkon jäseniä. Vaikuttaa, että ne jotka kirkossa vastustavat tavoilla ja toisilla homoja tai homopareja, vastustavat heitä kirjanoppineesti: heille homot ja homoparit ovat kirjanoppineisuuteen liittyvä raamatullisteoreettinen juttu, jota vastustetaan puhtaasti kirjanoppineilla tavoilla – usein miten irrallisilla Raamatun lauseilla tai teologisella jargonilla. Nämä viimeksi mainitut eivät uskalla kohdata elämää, vaan pitävät sokeina kiinni irrallisista Raamatun lauseistaan, näkemättä Jumalan läsnäoloa homojen elämässä. He katsovat tehtäväkseen torjua homopareja puhtaasti kirjanoppineisuudella, tuntematta henkilökohtaisesti homopareja, ja siten tutustumatta siihen siunaako Jumala homopareja vai ei. He ikään kuin eivät halua nähdä todellisuutta.

Vanhoillislestadiolaiset tuntuvat todella pohtivan asiaa. He pohtivat oman kokemismaailmansa kautta. Löytävät yhtäläisyyksiä ja löytävät ehkä eroavaisuuksia. Useilla lähtökohtana on inhimillinen ymmärrys ihmisyydestä - empatiankyvyn kautta.
Toki, on siellä keskusteluissa niitäkin vanhoillislestadiolaisia, jotka lataavat sitä vanhaa kulunutta arsenaalia "homous on sairaus" jne., ja ovat Seppo Lohen kanssa samaa mieltä.

Seppo Lohi ilmaisi lestadiolaisten "torjuvan" parisuhteessa elävän perheellisen lesbon lopettamalla lehden tilauksen, mikäli tämä nainen olisi päätoimittaja. Hän puhui kirkkoherrana ja vanhoillislestadiolaisena. Yhtä vähän kuin tämä kirkkoherra siinä ilmaisi kirkon asennetta kyseiseen asiaan, yhtä vähän hän siis ilmaisi siinä vanhoillislestadiolaisten kantaa ko. asiaan.
Kuitenkin, lienee totta sekin, että on vielä vanhoillislestadiolaisia, jotka ajattelevat kuten Lohi, ja muistavat Lohen asenteen, kun joskus joutuvat johonkin vastaavaan tilanteeseen kuin mikä tässä nyt on ollut kysymyksessä – tai, kun ylipäänsä kohtaavat homon.

Uskon toki, että Lohen ajatuksilla on kannattajia lestadiolaisten parissa. Tiedän myös, että paljon lestadiolaisissa on niitä, jotka ajattelevat ko. asiasta toisella tavalla kuin Seppo Lohi. Vanhoillislestadiolaisia on moneksi - vaikka ehkä vanhoillislestadiolaisuudesta yritettäisiinkin ulospäin antaa kuvaa aatteellisesti yhtenäisestä suuresta joukosta.

On kuitenkin erittäin hyvä, että vanhoillislestadiolaistenkin keskuudessa on nyt tullut julki tällaista ajattelua, mitä Lohi edustaa.
Yhtä hyvä on ollut, että Lapin Kansan toimittaja Tuomi-Nikula on kommentoinut, mitä onkin kommentoinut. Niin järkyttäviä kuin nämä edellisten mielipiteet ovatkin, niilläkin on vielä joitakin kannattajia, tosin ei enää niin paljon.
On hyvä, kun kyseisiä ajatuksia tulee julki, jotta ne eivät eläisi pinnan alla aiheuttaen siellä vahinkoa, vaan tulevat päivänvaloon. Ja, jotta jokainen voi tarkistaa suhteensa niihin.

---
Suhteellisen pohjoisessa syntyneenä ja eläneenä…
Oikeastaan, mitä pohjoisemmaksi mennään, ja lopulta ollaan tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka elävät suhteessa luontoon - silloin ollaan tekemisissä suht suvaitsevaisten ihmisten kanssa. Luonto, luonnon kanssa eläminen muokkaavat ihmistä, opettavat ihmistä ja paljastaa ihmiselle luonnosta itsestään, mutta myös ihmisyydestä puolia, jotka tekevät ihmisestä paitsi suvaitsevaisempia niin monin tavoin nöyriäkin… Luonnolla on sellainen lahja ihmisille antaa. Elä ja anna toistenkin elää…

---

Vanhoillislestadiolaiset keskustelevat Seppo Lohen mielipiteestä.

Tiukemman linjan vanhoillislestadiolaiset keskustelevat samasta aiheesta.

Vanhoillislestadiolaisuudesta eronneet tai vanhoillislestadiolaisuuteen kriittisesti suhtautuvat keskustelevat hekin kyseisestä aiheesta.

Hyvä ja huono rekrytointi?

Eilen ja tänään on mediassa useammatkin ilmaisseet, että Lapin Kansan päätoimittajan rekrytointi oli epäonnistunut, koska valitun lesbous tuli vasta jälki käteen esiin.

Kyseinen kirjoittelu ja puhe on vakavasti huolestuttavaa.

Otan esimerkiksi tähän seuraavan.
Etelä Suomen Sanomien muutoin napakassa pääkirjoituksessa Kohupotkut sytyttivät tasa-arvosodan ilmaistaan: "Huonosti oli hoidettu myös päätoimittajan rekrytointi, jos tieto naispuolisesta partnerista tuli työnantajalle yllätyksenä työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen."

Lause herättää kysymyksen, onko sen kirjoittajan mielestä hyvin hoidetussa päätoimittajan rekrytoinnissa selvitettävä rekrytoitavien elämänkumppaneiden sukupuoli eli rekrytoitavan seksuaalinen suuntautuminen, etteivät ne tule jälkeenpäin yllätyksenä?

Pääkirjoituksen kokonaissisältö antaa vaikutelman, että kirjoittaja ei pidä oikeana, että rekrytoitavien seksuaalinen suuntautuminen tai rekrytoitavien elämänkumppaneiden sukupuoli selvitetään rekrytoinnin yhteydessä, koska seksuaalisella suuntautumisella ei ole merkitystä työntekijän ammatti- ja työpätevyydessä.
Kuitenkin edellä lainaamani lause sisältää ajatuksen siitä, että hyvin hoidetussa rekrytoinnissa selvitetään rekrytoitavien elämänkumppaneiden sukupuoli, kun taas huonosti hoidetussa päätoimittajan rekrytoinnissa sitä ei selvitetä, jolloin se tulee myöhemmin työnantajalle yllätyksenä.

Mitä pääkirjoittaja sitten itse asiassa on mieltä tässä asiassa, ts. miksi hän kirjoitti lauseen
"Huonosti oli hoidettu myös päätoimittajan rekrytointi, jos tieto naispuolisesta partnerista tuli työnantajalle yllätyksenä työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen."? Ehkä kysymyksessä on vain ”sammakko”?

”Rekrytointeja” suorittavat headhunterit toimivat oikein, jos he eivät tuo esiin suosittelemiensa ja valitsemiensa ihmisten seksuaalista suuntautumista. Headhuntereiden tehtävä, rekrytointiprosessissa, on esittää toimeksiantajalleen henkilöitä, joilla on ammattipätevyyttä tarvittaviin toimiin ja virkoihin. He eivät mielestäni voi ko. prosessissa tuoda suosittelemiensa henkilöiden seksuaalista suuntautumista esiin joko myönteisenä tai kielteisenä tekijänä, eikä muullakaan tavoin, sillä henkilön seksuaalinen suuntautuminen ei vaikuta hänen ammattipätevyyteensä ja kyvykkyyteensä hoitaa ammattiaan.

Hyvin hoidetussa rekrytointiprosessissa ei selvitetä rekrytoitavien seksuaalista suuntautumista tai heidän elämänkumppaneittensa sukupuolta, vaan heidän ammattitaitoaan ja osaamistaan ko. tehtävään. Seksuaalinen suuntautuminen ei vaikuta päätoimittajan ammattitaitoon tai kyvykkyyteen hoitaa päätoimittajan vakanssia.

Ihmisoikeuksista ja syrjinnästä...

Olin parisen viikkoa sitten työhaastattelussa johtajatason paikkaan (muu ala kuin media). Haastattelussa ”päähaastattelija” alkoi käyttää kumppanistani sanaa ”mies”. Kun hän käytti sitä ensi kerran, ajattelin pikaisesti, etten korjaa hänen hetero-olettamustaan. Ajattelin, että jos saan työnpaikan, niin työpaikalla kumppanini sukupuoli tulee luontevasti esiin kuten muidenkin työntekijöiden kumppaneiden sukupuolet tulevat minulle esiin – jos ovat tullakseen. Sama haastattelija käytti kumppanistani haastattelussa kolme kertaa sanaa ”mies”. Ja, en korjannut hänen hetero-olettamustaan. Yksi syy siihen, miksi en sitä lähtenyt korjaamaan, oli, että sellaisen asian oikaiseminen haastattelutilanteessa voi antaa haastattelijoille kuvan, että olisin jotenkin aktiivisesti tuomassa esiin lesbouttani. En halunnut antaa sellaista kuvaa, kun en yleisesti ottaen arki- ja työelämässäni tuo mitenkään esiin lesbouttani kuten eivät heterotkaan heterouttaan. Tiesin myös, että seksuaalisen suuntautumisen esittäminen tai kyseleminen työhaastattelussa ei ole asianmukaista yleisesti ottaen. Seksuaalisen suuntautumisen esittäminen kuuluu muihin tilanteisiin kuin työhaastattelutilanteisiin. Ne muut tilanteet ovat henkilökohtaisia tilanteita ja aina niiden tulee olla henkilökohtaisia valintoja, ts. seksuaalisen suuntautumisen ilmaiseminen on aina henkilökohtainen valinta, eikä sen ilmaisemista voi, eikä saa pakottaa tai vaatia missään tilanteessa.

Tänään Iltasanomien haastattelussa Alma Median Telänne kertoo sangen suoraan, että Alma medialla meni luottamus Johanna Korhoseen, koska Korhonen ei työhaastattelussa korjannut hänen (Telänteen) hetero-olettamustaan:

”- On kysytty mm. puolueaktiivisuudesta.Mutta sukupuolisesta suuntautumisesta?
- Hän ei ole halunnut korjata, kun...
Te pidätte sitä valehtelemisena, jos ei korjaa väärinkäsitystä keskustelussa?
- On se ainakin epärehellistä toimintaa.
Jos hän olisi sanonut, että hänen puolisonsa on nainen se olisi ollut teidän kannalta okei? Eikä este hänen nimittämiselleen.
- Se olisi ollut ihan okei. Ei missään tapauksessa. Olisin ollut siitä oikein iloinen.”

Telänteen mielestä se oli vähintäänkin ”epärehellistä toimintaa”, kun Korhonen ei kertonut seksuaalista suuntautumistaan. Korhonen sai potkut työstään ennen kuin ehti edes töitään aloittaa, koska Alma Media ei voi luottaa henkilöön, joka ei työhaastattelutilanteessa kerro kumppaninsa sukupuolta silloin kun haastattelijat olettavat kumppaneiden olevan heteroita. Ja, Telänteen mielestä, he olettavat aina kumppaneiden olevan heteroita, sillä samassa haastattelussa Telänne sanoo sen olevan luonnollinen olettamus. Sitä olettamusta itse asiassa kutsutaan hetero-olettamukseksi, eikä se enää tässä yhteiskunnassa voi olla ”automaattinen” olettamus, kuten Telänne kuvittelee vanhanaikaisessa mielessään. Jos siis ei korjaa Alma Median johdon automaattista hetero-olettamusta, on ihminen heidän mielestään epärehellinen, ts. muiden kuin heteroiden tulee ilmaista, etteivät ole heteroita, koska ko. johto aina olettaa heidän olevan heteroita...

Ihmettelin, miten tämä Telänne, kyseisessä asemassa, on niin pihalla nykyajasta ja lainsäädännöstä ja mistä ihmeestä hänen asenne- ja arvomaailmansa kumpuavat. Miten hän voi nimitellä toista valehtelijaksi tai epärehelliseksi, kun toinen ei tuo esiin seksuaalista suuntautumistaan… Mutta, enää en ihmettele.

Vanhoillislestadiolaisten kanta

Samassa lehdessä vanhoillislestadiolainen kirkkoherra Seppo Lohi kertoo, että Lapin Kansan tilaajissa on lestadiolaisia. Ja, että he olisivat lopettaneet Lapin Kansan tilaamisen, mikäli Korhonen olisi toiminut päätoimittajana. Syynä Lohi ilmaisee sen, että lestadiolaiset eivät voi tukea homoparisuhteita.

Tämähän on nyt pakko alkaa tulkita siten, että Seppo Lohi on sitä mieltä, että lestadiolaiset määräävät Lapin Kansan toimittajavalinnat. Siten he määräävät Lapin Kansan sisällön. He ovat Alma Medialle se tekijä, joka määrää ja kontrolloi Alma Mediaa olemassaolollaan. Heidän ei tarvitse tehdä mitään, sillä Lapin Kansa ja Alma Media tietävät heidän olemassaolonsa, ts. että he ovat Lapin Kansan tilaajia ja heidän arvomaailmaansa ei sovi se, että päätoimittajan on lesbo.
Senhän itse asiassa Seppo Lohi ilmaisi.

Arvomaailma tiedotettava selkeästi

Alma Median olisi selkeästi julkisesti esitettävä, että Lapin Kansa on lestadiolaisille suunnattu ja lestadiolaista arvomaailmaa tukeva lehti, joka ei pyri objektiiviseen ja avoimeen journalismiin. Alma median tulisi esittää tämä julkisesti ennen kuin laittaa seuraavan kerran päätoimittajan paikan Lapin Kansassa avoimeksi. Alma Median tulee julkisesti ilmoittaa, että Lapin Kansa kannattaa lestadiolaista arvomaailmaa, jotta muut kyseisen lehden tilaajat voivat lopettaa sen tilaamisen.
Alma median tulee asiasta tiedottaa myös osakkeenomistajilleen: Alma Media on Lapin Kansan suhteen lestadiolaisten ”armoilla” ja heidän varassaan ja siksi Alma media tukee lestadiolaisia arvoja.

Tai, sitten Alma Median on julkisesti ilmaistava, että Lapin Kansa ei sitoudu lestadiolaiseen arvomaailmaan, vaan pyrkii olemaan sitoutumaton lehti myös arvomaailmoiltaan.

Mitä tulee Lohen argumenttiin, että lestadiolaiset olisivat lopettaneet Lapin Kansan tilaamisen Korhosen toimiessa päätoimittajana, koska lestadiolaiset eivät voi tukea homoparisuhteita, niin
Mitä homoparien suhteiden tukemista on Lapin Kansan tilaamisella tai tilaamatta jättämisellä? Ovatko lestadiolaiset tähänkin asti tilanneet Lapin Kansaa tukeakseen sen päätoimittajan heterosuhdetta?

Lohen argumentoinnin mukaan lestadiolaiset eivät hyväksy työntekijöiksi homoja ja lesboja. Tässä ei ole kysymyksessä hengellisentyön tekemisestä, vaan täysin maallisesta sanomalehdessä tehtävästä työstä. He siis kokevat, että työpaikan antaminen lesboille, joilla on lapsia, on homoparisuhteiden tukemista ja siksi ei tule ottaa töihin lesboja, joilla on lapsia.

Eilinen Lapin Kansan nykyisen päätoimittajan Heikki Tuomi-Nikulan haastattelu Ylessä järkytti syvästi. Tuomo-Nikula ilmaisi täysin suoraan, että Korhonen ei voi olla Lapin Kansan päätoimittaja, koska hän elää avoimesti parisuhteessa. Hänen mielestään vain kaappihomot ja kaappilesbot voivat toimia työssään Lapin Kansa nimisessä lehdessä. Ja, tuo henkilö on esimiesasemassa lehdessään…

Tässä maassa esimiehet eivät voi vaatia, että heidän alaistensa olisi oltava kaappihomoja tai kaappilesboja. Tässä massa samaa sukupuolta olevat rekisteröivät parisuhteensa, ts. he saavat elää ihan tavallista ja normaalia elämää menemättä kaappiin ja elämättä kaapissa.

Tuomi-Nikula kertoo haastattelussaan Lapin Kansan päätoimittajan edustavan ”koko maakuntaa”. Siispä hän näissäkin sanoissaan kokee edustavansa koko maakuntaansa. Hänen mielestään Korhonen ei voisi olla päätoimittaja Lapin Kansassa, koska Korhonen ei voisi edustaa ”koko maakuntaa”… Miten ihmeessä Tuomi-Nikula on kuvitellut voivansa olla päätoimittajana, kun hän ei ole edustanut näkemyksissään koko maakuntaa, vaan ainoastaan maakunnan lestadiolaisen arvomaailman omaavia? Eivät ihmiset kyseisessä maakunnassa ole niin ennakkoluuloisia ja syrjiviä kuin Tuomi-Nikula, koko maakuntansa edustajana, antaa ymmärtää.

Eilen ajattelin Tuomi-Nikulan kommenteista, että hän ja Alma Media aliarvioivat lappalaisia, koska pitävät heitä niin takapajuisina ja ennakkoluuloisina ihmisinä. Kun luin tänään Seppo Lohen haastattelun, aloin ymmärtää, että eihän tässä olekaan kysymyksessä lappalaisten ahdasmielisyys ja ennakkoluuloisuus, vaan kysymyksessä on todellakin vanhoillislestadiolainen arvomaailma, jonka mukaan lesboille ja homoille ei tule antaa työpaikkoja, koska lestadiolaisten mielestä homojen ja lesbojen työllistäminen olisi homoparisuhteiden tukemista…

Voi, hyvä Jumala sentään…

Poliittisesti sitoutumaton, aatteellisesti sitoutunut

Alma Median tulisi kertoa, mitä tarkoittaa puolueettoman lehden puolueettomuus:
Lapin Kansan kohdalla Alma Media painottaa sen olevan poliittisesti sitoutumaton, mutta nyt on alkanut tulla ilmi, että arvomaailmoiltaan kyseinen lehti on vahvasti sitoutunut lestadiolaiseen arvomaailmaan, sillä he eivät voi valita edes päätoimittajakseen henkilöä, jonka seksuaalisen suuntautumisen oletetaan loukkaavan lestadiolaista arvomaailmaa, tai he eivät voi valita päätoimittajakseen homoja, jotka eivät ole kaapissa.

Lapin Kansan toimittajat ovat Johanna Korhosen potkuista järkyttyneitä. Kaikki tuki näille ammattijournalisteille. Kaikki tuki heille tilanteessa, jossa he eivät voi luottaa Alma Median johtoon. Ja, toivottavasti, pian, muutkin Alma Median lehdistöissä työskentelevät toimittajat liittyvät heidän rinnalleen.

Lapin Kansan toimittajat ovat syystä järkyttyneitä myös päätoimittajansa Tuomi-Nikulan em. eilisestä lausunnosta, jossa hän ilmaisi, että homojen ja lesbojen olisi oltava kaapeissaan. Lapin Kansan työntekijät vaativat päätoimittaja Tuomi-Nikulalle eroa. Lapin kansan toimittajat tahtovat, niin uskon, tehdä työtänsä myös aatteellisesti sitoutumattomassa ilmapiirissä ja lehdessä.
Odotan ja toivon, että toimittajat Alma Median muissakin viestimissä, käyvät näissä asioissa tukemaan Lapin Kansan toimittajia. He tarvitsevat nyt tukea, kuten myös Johanna Korhonen.

---
Kirkon tiedotuskeskus oli 1.10 ajan tasalla julkaistessaan uutisen EU-direktiivistä.

---
Johanna Korhoselle tsemppiä. Ja, Taivaan Isän siunausta.

Jeesus siunaa

Kävin viikonloppuna Messussa. Minua puhutteli Evankeliumiteksti, josta pastori saarnasi. Jeesuksesta, joka pyhäpäivänä otti maasta ”hiekkatahnaa”, laittoi sitä sokean silmien päälle, paransi sokean. Ja, Jumalasta kertovan pyhän kirjallisuuden tunteneet kunnon uskovaiset tuohtuivat, kun Jeesus teki tuon tekonsa pähäpäivänä vastoin Jumalan selkeää sanaa…
---
Sanoilla ei niinkään saavuta toista ihmistä. Läsnäololla saavuttaa ihmisen – joko sanoja käyttämällä, ja jopa ilman sanojakin.

Jeesus oli läsnä sielläkin ja silloin, missä Hänen aikansa ääriuskovaiset pitivät Jumalan läsnäoloa mahdottomana, koska Jumalan läsnäolo olisi heidän mielestään Raamatun vastaista. Jeesus oli läsnä ja siunasi siellä, mikä ääriuskovaisien mielestä oli mahdotonta Jumalalle, koska se oli ”Raamatun” vastaista.

Jeesus paransi pyhäpäivänä sokean miehen. Paikkakunnan ääriuskovaiset syyttivät Jeesusta siitä, että Hän paransi miehen pyhäpäivänä, sillä heidän ”Raamattunsa” selkeästi kielsi parantamasta pyhäpäivänä. Jeesus siis oli heidän Raamatuntulkintansa mukaan synnintekijä. Eivät nämä ”Raamatulle uskolliset” edes ”Raamattu-uskollisuudessaan” kyenneet näkemään, että sokea mies oli saanut näkönsä Jumalan avulla ja läsnäololla takaisin. Eivät he voineet nähdä Jumalan läsnäoloa, sillä he olivat niin kovin ”Raamatulle uskollisia”, että he näkivät vain tekoja, jotka olivat heidän mielestään ”Raamattunsa” vastaisia. He eivät kyenneet näkemään Jumalan läsnäoloa ja sitä, miten Jumala siunasi sokeaa miestä. Sillä, heidän silmänsä olivat avoinna vain sille, minkä he tulkitsivat Raamattunsa vastaisuudeksi… Heidän Raamattutulkintansa estivät heitä näkemästä Jumalan siunaavaa työtä, Jumalan läsnäoloa. He eivät kyenneet näkemään Jumalan siunausta ja läsnäoloa siellä, missä Jumala oli läsnä ja siunasi, koska heidän mielestään Jumala oli selvästi ilmaissut Raamatussa, että pyhäpäivänä ei saa parantaa… Heidän mielestään Jeesus oli siis synnintekijä, koska paransi ja siunasi myös pyhäpäivisin, vaikka ”Raamattu” sen selkeästi ääriuskovaisille ilmoitti synniksi… He eivät kyenneet nähdä Jumalan läsnäoloa, eivätkä he kyenneet olla läsnä Jumalalle, eivätkä sokealle, joka sai näkönsä, sillä he näkivät vain Raamattunsa vastaisia tekoja.

Jeesus on läsnä sielläkin, missä ”Raamatulle uskollisiksi” itseänsä kutsuvat eivät voi Jumalan siunaavaa läsnäoloa nähdä Raamatun vastaisena mahdottomuutena. Jeesus on läsnä uskovaisien homoparien elämässä ja Jeesus siunaa heitä, vaikka jotkut kieltäytyvät näkemästä ja kieltäytyvät katsomasta Jumalan siunaavaa läsnäoloa heidän parisuhteessaan ja elämässään. He vetoavat Raamatuntulkintoihinsa kuten ääriuskovaiset jo Jeesuksen eläessäkin vetosivat sanoessaan Jeesuksen olevan synnintekijä, kun siunailee (parantaa sokeita) siellä ja silloin, kun Raamatun mukaan ei Jumala sallisi siunausta. Nykyään he toki eivät nimittele Jeesusta synnintekijäksi, koska Jeesus elää ja siunaa uskovaisien homoparien elämää (eiväthän he näe Jeesusta laisinkaan, kun näkevät vain sitä, mikä on heidän Raamatuntulkintansa vastaista), vaan nykyään he paremminkin nimittelevät pastoreita synnintekijöiksi, kun pastorit näkevät Jumalan siunaavan läsnäolon uskovaisien homoparien elämässä (ainakin he anonyymeinä nimittelevät pastoreita kovastikin nettien keskustelupalstoilla)…

Rovasti Liisa Tuovista koskien nostetut yhdeksän kantelua on käsitelty Tuomiokapitulissa. Tuomiokapituli totesi:

”Tuomiokapitulin mukaan rovasti Tuovinen on toteuttanut papin pastoraalista tehtävää rukoilemalla parisuhteen rekisteröineiden nuorten puolesta ja siunaamalla heitä. Hän on soveltanut rukoushetken kaavaa ottaen huomioon tilanteen erityisvaatimukset. Tässä hän on toteuttanut kirkkojärjestyksen periaatetta, jonka mukaan jokaisella on oikeus sielunhoitoon ja rukoukseen.”

On täysin selvää, että kaava samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen asetetaan kirkossa. Asiasta mainitsi piispa Mikko Heikkakin tämän päivän uutisoinnissa. Nykyinen Kirkolliskokouksen kokoonpano ei kylläkään kykene arvioimaan näitä asioita vielä objektiivisesti, eivätkä he kykene vastaanottamaan sellaista uutta, mikä muuttaisi heidän vanhaa ja tuttua ajatusmaailmaansa. Ehkä he eivät vielä uskalla katsoa ja nähdä… Mutta – kun seuraavat ihmiset kirkollisissa vaaleissa valitaan luottamustoimiin, silloin jo valitaan henkilöitä, jotka tulevat muuttamaan kirkkoa. Silloin valitaan henkilöitä, joilla ovat silmät avoinna ja jotka uskaltavat katsoa. Odotetaan kirkolle parempaa tulevaisuutta :)
Kirkollisissa vaaleissa äänestäminen on erittäin tärkeää.

Raamatun neuvoja kohtaamisiin

Kohdata ihminen ihmisenä, hänenä jota hän on.
Kohtaamisissa käytetään sanoja. Kohtaajat ovat toisilleen läsnä myös sanoissa, kuten sanattomuudessakin. Ja, kaikki eivät osaa, tai eivät kykene läsnäoloon, vaan kykenevät pelkästään sanoihin. Sanoja ilman läsnäoloa. Toisilla taas sanoja läsnäolossa. Tai, läsnäolossa sanattomuutta.

Joskus läsnäoloon ei vain kykene. Sanoihin kylläkin.

Uusi Testamentti neuvoo kohtaamiseen. Ja, hämmästyn kerta toisensa jälkeen, miten tiukkana Uusi testamentti onkaan kohtaamisissa käytettävien sanojen suhteen. Sanojen suhteen. Miten toistuvasti ja paljon siitä mainitaankaan Uudessa testamentissa...

Jo Jeesus sanoi, että jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Matteus 12:36.

Jokaisesta turhasta sanasta…

Ja Raamattu jatkaa.
Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä.

Älkää puhuko rivoja, älkää tyhmiä loruilko, älkääkä ilvehtikö, sillä ne ovat sopimattomia.
Älkää olko turhanpuhuja, vaan pysykää totuudenmukaisuudessa. Tahrattomia ovat ne, joiden ei ole havaittu valehtelevan.

Olkaa nopeita kuulemaan, hitaita puhumaan, hitaita vihaan.

Älkää ketään herjatko, älkää riidelkö, vaan olkaa lempeitä ja osoittakaa kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.

Älkää panetelko toisianne. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?

Pankaa siis pois kaikki panettelu.
Älkää kostako herjausta herjauksella. Varjelkaa kielenne vilppiä ja pahaa puhumasta.

---
Miten paljon onkaan Uuden testamentin kirjoittajat nähneet vaivaa ilmaistessaan vääränlaisten sanojen ja vääränlaisten asenteiden (jotka ilmenevät sanoina) merkitysten merkityksistä kohtaamisissa. Miten monta kertaa siellä onkaan kielletty panettelemasta ja herjaamasta, pahaa puhumasta, kielletty puhumasta totena sellaisia asioita, jotka eivät totta ole...

Jos ihminen kykenee läsnäoloon, luulen hänen luonnostaan seuraavan edellä mainittuja Raamatun neuvoja kohtaamisiin ja kohtaamisissa käytettäviin sanoihin. Jos on todella läsnä toiselle, silloin ei puhu ohi, silloin saarnat loppuvat, eivätkä ulkolitanniat Raamatun jakeista lentele. Läsnä voi olla myös sanattomana, puhumatta. Läsnäolo on keskeistä. Jos läsnäolo puuttuu, kohtaaminen ei ole kunnon kohtaaminen, vaan se on jotain ihan muuta…

Sanoilla ei niinkään saavuta toista ihmistä. Läsnäololla saavuttaa ihmisen – joko sanoja käyttämällä, ja jopa ilman sanojakin.

Maallisen tiedon ja kristillisyyden toisistaan erottamisesta

Niitä ajatuksia piispaehdokas Miikka Ruokasen blogikirjoituksesta. Kyseisessä kirjoituksessa Ruokasen tapa käyttää Raamatun sitaatteja on sama kuin muillakin, jotka eivät halua homopareille sallia kirkollista siunausta. Niissä ei ole mitään uutta. Sen sijaan Ruokasen esittämä ajatus, että kirkon opilliset muutokset eivät tulisi perustua maallisen tiedon työstämään maalliseen arvomaailmaan, vaan yksinomaan ”kristinuskosta lähtevään arvomaailmaan” on täysin uusi ja ennen havaitsematon argumentti. Se on myös sangen broblemaattinen argumentti, sillä se sisältää ajatuksen siitä, että ”maallinen arvomaailma” ja kristinuskosta kumpuava arvomaailma (maallinen tieto ja kristinusko) ovat kaksi erillistä ja vastakkaista arvomaailmaa ja kaksi erillistä sekä vastakkaista tiedon lähdettä, joiden ei voida nähdä yhtyvän toisiinsa. Ruokanen tekee voimakkaan dikotomian näiden kahden arvomaailman ja tiedon lähteen välillä. Ruokasen mielestä vain sellainen maallinen tieto, joka löytyy sellaisenaan myös Raamatusta, on hyväksyttävä ja sovellettava tieto kirkossa.
Dikotomian sijasta, uskoisin, että em. kaksi arvomaailmaa ja tiedon lähdettä eivät välttämättä ole toisilleen vastakkaisia ja toisiaan poissulkevia, vaan toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevia – toisin kuin Ruokanen ilmeisesti asian käsittää. Useinkaan emme voi nähdä selkeitä eriytyneitä rajoja, joissa voidaan sanoa ”tämä perustuu kirstinuskoon, eikä kumpua maallisesta tiedosta eikä maallisesta arvomaailmasta”. Kristillinen arvomaailma ja maallinen tieto eivät poissulje toisiaan. Toiset tulkitsevat Raamattua toisin kuin toiset... Ja, kirstillisyys, yleisesti ottaen, kumpuaa Raamatun tulkinnoista, eikä Raamatusta.

---

Ruokanen blogissaan: ”Jos kirkko antaa maallisen yhteiskunnan arvomaailman sanella pyhien toimitustensa agendan, edessä on kirkon vakava sisäinen kriisi.”
”Luonnollisestikin yhteiskunnassa toteutunut tasa-arvo vauhditti naispappeuden toteutumista, mutta sama miehen ja naisen tasa-arvon idea löytyy myös kristinuskon sisältä.”

Syyt kirkon oppien ja käsitysten muuttamiseen, Ruokasen mielestä, tulisi siis lähteä kristinuskon sisältä, eikä maallisen tiedon antaman ihmiskäsityksen, maallisen ihmisyyden ymmärtämisen myötävaikutuksesta. Asiaa voi pohtia niinkin, että onko ”maallinen tieto” ihmisyydestä ja ihmisestä väärin ja pahasta, jos Raamatusta ei löydy samaa tietoa. Asiaa voi pohtia myös siten, että onko todella niin, että ”maallinen tieto” ihmisyydestä ja ihmisestä ovat sovittamattomasti ristiriitaisia Raamatun kanssa, kuten ilmeisesti Ruokanen asian käsittää. Palaan ehkä jossakin postauksessani Ruokasen esittämään em. ideaan (syyt kirkon opillisiin muutoksiin eivät saa lähteä maallisesta tiedosta käsin) ja esimerkein siihen, kuinka hyvin tai huonosti se soveltuukaan kirkon historiaan.

Maallisen tiedon ja kristinuskon välille tehty voimakas dikotomia johtaa brobleemiin:
Ovatko syyt homoparien siunaamisen kaipaukseen sitten kristillisestä arvomaailmasta vai maallisesta arvomaailmasta lähteviä?

Onko Ruokanen em. sitaateissaan sitä mieltä, että ne uskovaiset ja pastoritkin, jotka syvästä kristillisestä uskon vakaumuksestaan toivovat homopareille kirkollista siunausta, eivät omaisikaan syvää kristillistä uskon vakaumusta, vaan ”maallisen arvomaailman”? Ruokanenhan esittää, että idea homoparien kirkollisesta siunauksesta perustuu ”maalliseen arvomaailmaan” ja siksi sitä ei kirkon tulisi hyväksyä.

Ymmärräthän, että syvästi uskovaiset ihmiset ja joukossa pastoreitakin, toivovat homoparien siunausta, ja heillä kaikilla ei ole kysymyksessä siinä ”maallinen arvomaailma” tai tieteen uusimmat käsitykset, vaan päinvastoin, Jeesuksesta ja Evankeliumeista kumpuava arvomaailma. Useille uskovaisille syyt hyväksyä homoparien siunaus löytyvät nimenomaan kristinuskon sisältä. Suuri osa kristityistä pitävät kirkossa käytävää tutkimusta siitä, mitä tiede sanoo homoudesta, järkyttävänä ja epäkristillisenä, sillä heidän kristillisestä vakaumuksestaan katsoen homoja ei tule eriarvoistaa ja homoparit tulisi siunata, ei tieteen tähden, vaan Jeesuksen ja Hänen työnsä tähden.

Entä syvästi uskovaiset homot ja lesbot, jotka toivovat saavansa parisuhteelle kirkollisen siunauksen – ovatko hekin siis ”maallisen arvomaailman” vallitsemia, eikä heidän kaipuunsa saada Jumalan siunaus perheensä ja ystäviensä edessä, siunaustilaisuus, olekaan kumpuamassa syvästä uskosta Jeesukseen, vaan sekin nousee ”maallisesta arvomaailmasta”? Useille uskovaisille toive hyväksyä homoparien siunaus kumpuaa nimenomaan kristinuskon sisältä, eikä tieteestä ja tieteen ihmiskäsityksistä. Uskovaiset homot, jotka pyytävät parisuhteelleen siunausta, eivät yleisesti ottaen pyydä sitä maallisesta arvomaailmasta lähtevistä totuuksista käsin, vaan he pyytävät kirkollista siunausta kristillisestä uskostaan käsin.

---
Ruokasen blogissaan mainitsemat Raamatun kohdat, joissa hän tulkitsee kiellettävän samaa sukupuolta olevien väliset parisuhteet, eivät kiellä samaa sukupuolta olevien parisuhteita. Niissä Raamatun kohdissa ei ilmaista mitään homopareista, eikä homoparien parisuhteesta. Eikä niissä ilmaista yhtään mitään siitä, mihin parisuhde perustuu. Ei niissä kohdissa ilmaista edes mitään homoudesta tai heteroudestakaan. Ei seksi ole parisuhteen synonyymi, vaikka Ruokanenkin kannanotossaan, kirkon tavoin, pyrkii tahtomattaankin seksualisoimaan parisuhteen käsitteen. Seksi ei ole yhtä kuin parisuhde.
Paavali ei kuvaa mainituissa kohdin homoja. Paavali kuvaa ihmisiä, jotka ovat uskottomia puolisoilleen ja vaihtavat seksipartnereitaan sukupuolesta toiseen. Paavali kertoo heidän harrastavan seksiä ”kiimoissaan” ja olevan murhaajia jne. Ei kai Ruokanen tosissaan usko, että nuo Paavalin sanat ovat kuvaus homoista ja homopareista? Pitääkö Ruokanen todella tuntemiaan homoja sellaisina, joita Paavali kuvaa, kun kerran vetoaa näihin Paavalin jakeisiin ja ilmaisee, että niissä kielletään homoparisuhteet ja homoseksi parisuhteessa?

On selvää, että Raamatussa ei ole mainintoja samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamisesta, eikä siellä ole mainintoja samaa sukupuolta olevien välisen parisuhteen siunaamisen kieltämisestä.
Koska siellä ei ole mainintoja asiasta, ei se tarkoita sitä, että Jumala ei siunaisi samaa sukupuolta olevien parien parisuhteita. Oikeastaan, jos Ruokanen tuntisi kunnolla uskovaisia homopareja, hän ei voisi muuta kuin todeta, että "Wuups.. Jumalahan siunaakin näitä pareja, vauh! Eivätkä nämä homot olekaan sellaisia, jotka olisivat uskottomia ja kiimoissaan vaihtelisivat partnereitaan sukupuolesta toiseen, vaan nämähän ovat ihmisyydeltään ja ihmisinä samanlaisia kuin me heterotkin, eivätkä Paavalin kuvaamia rietastelijoita!"
Siksipä olisikin hyvä aukaista ne silmät ja korvat, kohdata elämää ja ihmisiä elävässä elämässä...

Olisi hyvä vähäksi aikaa jo jättää syrjään nämä Paavalin kirjeiden muutamat kohdat ja sen kuvitteleminen, että niissä kuvattaisiin homoja ja homopareja. Olisi aika alkaa miettiä mitä tarkoittaa parisuhde, siunaus, siunauksen epääminen. Mitä merkitsee siunauksen kieltäminen yksilön psykologian kannalta, Jumalan perspektiivistä ja yksilön kokeman seurakuntayhteisöllisyyden kannalta?
---
Raamattu kieltää heteropareilta suuseksin, anaaliyhdynnän ja itsetyydytyksen (Mooseksen kirjat). Raamattu kieltää miesten yhtyvän miehiin (Mooseksen kirjat). Raamattu oikeuttaa ja kehottaa kurittamaan lapsia fyysisesti (vrt. maallinen tieto samasta asiasta). Raamattu oikeuttaa orjuuttamaan (vrt. maallinen tieto ihmisyydestä, jossa ei sallita orjuuttamista)… Jne.

Ovatko Raamatun ihmiskäsitykset ja tieto ihmisyydestä muuttumattomia totuuksia ihmisestä ja ihmisyydestä? Ovatko Raamatun ihmiskäsitykset väistämättä ristiriidassa nykyisten vallitsevien ihmiskäsitysten kanssa?

Suurelle osalle syvästi uskovaisia ihmisiä nämä Raamatun vanhat ihmiskäsitykset eivät ole ristiriidassa heidän kristillisen uskonsa kanssa, sillä he uskovat Pyhän Hengen edelleenkin elävän ja tekevän työtään ja muuttavan ihmiskunnan käsityksiä ihmisyydestä ja ihmisestä yhä enemmän sen kaltaiseksi kuin Jumala tahtoo. Pyhä Henki ei elänyt vain silloin, kun heput kirjoittivat tekstejä, joita me nyt Raamattunamme luemme. Pyhä Henki elää edelleen, muuttaa ja kasvattaa meitä tuntemaan Jumalaa ja Jumalan luomaa ihmistä sekä ihmisyyttä. Missä sinä kohtaat Jumalan? Kohtaatko sinä Jumalaa muualla kuin Raamatussasi?
Sinulla on mahdollisuus kohdata Jumala ihmisissä, joita päivittäin kohtaat. Sinulla on mahdollisuus nähdä kuinka Jumala elää ja siunaa sielläkin, missä sinä et ole aiemmin uskonut Jumalaa edes läsnä olevaksi.

P.S
Kun asioita ajatellaan vain teologisteoreettisina Raamatun lauseina, eikä pohdita, mitä nämä teologisteoreettiset ikivanhat lauselmat oikein väittävätkään konkreettisesti… Konkretiaa.

1) 1. Mooses 1.
"Omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät". Siinä ilmaistaan:
A) Jumala loi kaksi sukupuolta. B) Siinä ei ilmaista olivatko nämä kaksi ihmistä homoja, heteroita vai bi-ihmisiä.
-Lesbo on nainen, homo on mies.
-Minä olen nainen jokaista soluani myöten, ja vieläpä naisellinenkin naiseudessani. Mitähän Ruokanen kuvittelee minun olevan, jos en ole hänen mielestään nainen?
-Naisena minä nimenomaan nautin naiseudestani ja haluankin olla nainen ja olen naiseudestani kuten myös naisellisuudestanikin erittäin kiitollinen.
-Homo nauttii mieheydestään kuten heteromieskin, eikä hän muuta haluakkaan olla kuin mies.

2) "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää".
Jos ko. lauseeseen perustaa parisuhteiden siunauksen kieltämisen, silloin johdonmukaisesti implisiittisesti ilmaisee, että lapsettomat heteroparit eivät täytä Jumalan tahtoa lisääntymisestä ja ovat siten Jumalan siunaukselle kelpaamattomia kuten lapsettomat samaa sukupuoltakin olevat parit.
Kun asetetaan lisääntyminen kriteeriksi sille, että parisuhde on siunauksen arvoinen, niin silloin, johdonmukaisesti, kaikki ne samaa sukupuolta olevat parit, joilla on lapsia (ja heitä on paljon ja tulee vielä enemmän), ovat siunauksen arvoisia pareja kuten ne heteroparitkin, jotka ovat ”lisääntyneet”. Vain ne parit, jotka eivät ”lisäänny” eivät ansaitsisi siunausta, ovat he sitten heteroita tai homoja.